noniin... täällä edistyy keskeneräiset työt... kohta ovat hihat valmiit samos-paitaan... sitten olisikin enää saumojen ompelu... sukatkin ovat edenneet... ja niistä kuvaa tänään illemmalla tai huomenna...

mutta mutta... tämä viikonloppu oli kyllä yksi kauhistuttavimmista ikinä... olen maininnut aiemmin täällä käynnistä Vuokatissa... ja olimme myös tänä viikonloppuna siellä...  puoliso oli ajelemassa alamäkee ja minä neuloin, ja luin pääsykokeita, taas... :) mutta enivei... yhessä vaihees alko kasaantuu sinne metsän reunaan porukkaa (siis muita pyöräilijöitä) ja minä oottelen et millos mä nään tutunnäköset vaatteet siel... nojoo, siinä sit oottelin (aika kauan joutuki oottaa) ja kohta huomaan et siel ois tutunnäkönen tyyppi(tässä vaiheessa huoli on jo aikasta kova), tulee alas ihan ite kävellen, ilman pyörää... ja käsi pään päälle tuettuna. siinä vaihees mä tärisen...  voi että... siis ei kauhee ku mä pelkäsin... tajusin et pitäs olla jo menossa puolisoo vastaan, mut ei... enhän mä mihinkään heti päässy...  no lopputulos oli kohtalainen aivotärähdys, ja ambulanssin käynnin jälkeen, taksi vei meidät kajaaniin sairaalaan ja käsi kipsiin rannemurtuman takia. eikä toisella ole edes omaa muistikuvaa kaatumisesta... kuulemma ensimmäinen ajatus oli ollut, että jonkun pitää ilmottaa mulle asiasta... (eihän siellä tietty mulle mitään ilmotettu asiasta, esim. siinä vaiheessa kun hakivat hänen pyöränsä sieltä pois ja soittivat ambulanssin) mutta kuitenkin olen todella kiitollinen ettei mitään pahempaa käynyt! :)   et sellanen järkytys oli mun viikonlopussa... niin ja voi olla enemmän ku sekavaa tekstii... mut toivottavasti nyt saa jtn selvää, ei mulla sillonkaa tainnu oikeen selvänä noi ajatukset olla...